Olen 51-vuotias viiden lapsen äiti ja kahden pienen tytön mummi. Ensimmäiseltä ammatiltani olen lastenhoitaja, ja tehnyt sitä työtä sekä sairaalan lastenosastolla että varhaiskasvatuksessa ja seurakunnan lapsiperhetyössä. Lastenhoitoa olen toteuttanut mitä suurimmassa määrin myös kotona, toimiessani lasteni yksinhuoltajana. Vuonna 2013 aloitin sosionomiopinnot tarkoituksenani vahvistaa osaamistani kaiken ikäisten ihmisten tukemisessa haastavissa elämäntilanteissa. Olen sittemmin suorittanut sekä sosionomin ylemmän amk-tutkinnon että yhteiskuntatieteiden maisteritutkinnon. Vuonna 2024 suoritin erikoissosiaalityöntekijän opinnot, jotka vahvistivat osaamistani erityisesti hyvinvointipalveluiden kehittämisessä.

Sosiaalityöntekijän tehtävissä olen toiminut vuodesta 2016 alkaen lähes kaikilla sosiaalialan sektoreilla: perheneuvolassa, lapsiperhepalveluissa ja lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa, ikääntyneiden palveluissa ja terveyssosiaalityössä sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Olen toiminut sosiaalityöntekijänä myös vastaanottokeskuksessa. Työskentelen tällä hetkellä päätoimisesti sosiaalityöntekijänä, mutta sen lisäksi minulla on mahdollisuus tukea ihmisiä tasapainoisempaan ja eheämpään elämään lyhytterapian keinoin. Olen valmistunut ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi kesäkuussa 2025, ja aloittanut asiakastyöharjoittelut omalla toiminimelläni jo vuoden 2025 alusta. Toiminimelläni teen myös mm. edunvalvontaa lapsiin kohdistuvissa rikosprosesseissa.

Olen saanut työssäni asiakkailta palautetta, että osaan aidosti asettua kuulemaan heidän tarinaansa, ja luovasti, yhdessä asiakkaan kanssa, pohtia juuri asiakkaan elämään soveltuvia ratkaisuehdotuksia. Uskon siihen, että oman elämäni haasteet ovat muovanneet minusta terapeutin, joka uskaltaa kohdata asiakkaan kaikkine iloineen ja murheineen, antaen asiakkaalle toivoa kaikista haastavimmissakin elämäntilanteissa. Minusta saat terapeuttina vahvan rinnalla kulkijan, joka ei pelkää vaikeitakaan keskustelun aiheita, väheksymättä myöskään elämän arkisia solmukohtia. Mikään aihe ei ole minulle terapeuttina liian suuri tai liian pieni. Joskus ihmiselle tekee hyvää käydä omaa elämäntarinaansa läpi niin, että terapeutti toimii ikään kuin peilinä sille, että kuljettu tie on ollut hyvä, ja samanlaista polkua kannattaa yrittää kulkea myös tästä eteenpäin.