Kun elämä pysäyttää

Kun ihminen joutuu äkillisesti kohtaamaan jotakin sellaista, mitä ei koskaan voinut edes kuvitella kohtaavansa, hän joutuu samalla luopumaan ajatuksesta, että elämä jatkuisi juuri sellaisena kuin oli kuvitellut.

Yhtäkkiä mikään ei tunnu enää varmalta. Mieli yrittää ymmärtää tapahtunutta, mutta samalla tulevaisuus näyttää sumuiselta. Ajatukset kiertävät kehää, uni häiriintyy, ruoka ei maistu ja tavallisetkin asiat voivat tuntua ylivoimaisilta. Se, mikä ennen oli itsestään selvää, ei enää olekaan.

Kriisin keskellä elämä voi kaventua hetkestä toiseen selviytymiseksi. Päivät kuluvat, mutta aika tuntuu pysähtyneen. Tulevaisuutta on vaikea nähdä seuraavaa päivää, joskus jopa seuraavaa tuntia pidemmälle. Voimavarat kuluvat siihen, että yrittää ymmärtää tapahtunutta ja löytää keinon jatkaa eteenpäin.

Vaikka ympärillä oleva maailma jatkaa kulkuaan, oma elämä voi tuntua pysähtyneen paikoilleen. Silloin moni kokee olevansa yksin sellaisten ajatusten, tunteiden ja kysymysten kanssa, joihin ei sillä hetkellä löydy vastauksia.

Kriisin keskellä omat reaktiot voivat tuntua vierailta ja jopa pelottavilta. Voimakkaat tunteet saattavat vaihdella hetkestä toiseen. Välillä mieli yrittää suojata itseään ja tapahtunut tuntuu epätodelliselta. Toisinaan suru, pelko, viha tai epätoivo voivat tuntua musertavilta. 

Kyse on inhimillisestä reaktiosta tilanteeseen, joka on horjuttanut turvallisuuden tunnetta ja muuttanut elämää tavalla, johon ei ollut mitenkään voinut valmistautua.

Juuri silloin ihminen tarvitsee ennen kaikkea aikaa, turvaa ja toivoa. Ei valmiita vastauksia tai painetta selviytyä nopeasti eteenpäin. Usein tärkeintä on, että joku pysähtyy kuuntelemaan, auttaa jäsentämään tapahtunutta ja muistuttaa siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin.

Vaikka kriisin keskellä sitä voi olla vaikea uskoa, elämä ei pysähdy lopullisesti. Vähitellen ajatukset alkavat selkiytyä, voimavarat palautua ja tulevaisuus hahmottua uudelleen. Elämä ei jatku samanlaisena kuin ennen, mutta ajan myötä se voi jälleen tuntua omalta ja elämisen arvoiselta.

Pimeyden keskeltä alkaa vähitellen näkyä uusia sävyjä. Tulevaisuus ei enää näyttäydy pelkkänä sumuna, vaan sen keskeltä alkaa pilkahdella valoa, toivoa ja uusia mahdollisuuksia.

Marjo Tamminen

Aikaa itselle - terapeuttisia kohtaamisia