Niin kauan kuin on elämää, on vaihtoehtoisia elämänkulkuja
Suunnittelemme elämäämme sen perusteella, mitä juuri sillä hetkellä tiedämme. Teemme päätöksiä, asetamme tavoitteita ja kuvittelemme, mihin suuntaan olemme menossa.
Ja silti elämä voi yllättää.
Tulee asioita, joihin emme olisi mitenkään voineet varautua. Jokin suunnitelma ei toteudukaan. Joku toinen tekee päätöksen, joka vaikuttaa meidän elämäämme. Tai eteen tulee jotakin aivan muuta kuin olimme ajatelleet.
Kaikkea ei voi ennakoida. Sitä elämä on.
Joskus yksi pieni ratkaisu voi muuttaa koko elämän käsikirjoitusta. Sanomme kyllä tai ei. Lähdemme tai jäämme. Tartumme mahdollisuuteen tai annamme sen mennä. Joskus valinta ei ole edes meidän käsissämme.
Vasta myöhemmin saatamme huomata, että juuri siinä kohdassa elämä lähti kulkemaan aivan toiseen suuntaan.
Usein sanotaan, ettei kannata miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos asiat olisivat menneet toisin – ehkä niin kuin itse toivoi.
Jos jokin toinen vaihtoehto jää vaivaamaan mieltä, sitä voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan. Mitä jos asiat olisivat menneet toisin? Millainen elämä siitä olisi voinut seurata? Millaista elämäni olisi juuri nyt?
Joskus myös toteutumatta jäänyt vaihtoehto tarvitsee tulla ajatelluksi loppuun.
Ei siksi, että siihen pitäisi jäädä kiinni, vaan jotta voisi ymmärtää, miksi se oli itselle niin tärkeä. Ja ehkä sen jälkeen ymmärtää hieman paremmin myös sitä, miksi elämä kulki niin kuin kulki.
Sama ajatus toimii myös eteenpäin katsoessa.
Kun jokin suunnitelma kaatuu, voi tuntua siltä, että on tullut umpikujaan. Vaikka ehkä olemmekin vain risteyksessä.
Silloin voi kysyä:
Mitä vaihtoehtoja minulla on?
Joskus uusi suunta löytyy nopeasti. Joskus sitä joutuu etsimään pitkään. Joskus tarvitaan toinen ihminen näkemään kanssamme sellaisia vaihtoehtoja, joita emme itse juuri siinä hetkessä pysty näkemään.
Elämän käsikirjoitusta ei ole kirjoitettu loppuun.
Niin kauan kuin on elämää, on vaihtoehtoja.
Ja niin kauan kuin on vaihtoehtoja, on myös vaihtoehtoisia elämänkulkuja.