Trauma osana elämäntarinaa
Moni traumaattisen kokemuksen kokenut kuvaa elämänsä jakautuneen kahteen. On ollut elämä sitä ennen. Ja sitten on elämä sen jälkeen.
Traumasta puhuttaessa ajatellaan usein jotakin yksittäistä, suurta ja järkyttävää tapahtumaa. Todellisuudessa trauma ei kuitenkaan aina synny yhdestä hetkestä.
Joskus trauma rakentuu vähitellen. Se voi syntyä vuosien aikana kokemuksista, joissa ihminen jää toistuvasti yksin, tulee sivuutetuksi, menettää turvallisuuden tunteensa tai joutuu kantamaan enemmän kuin mihin hänen voimavaransa riittävät. Toisinaan ulkopuolisen silmissä pieneltä näyttävä tapahtuma voi jättää syvän jäljen.
Kokemuksen vaikutus ei riipu vain tapahtumasta itsestään, vaan myös siitä, millaiset voimavarat ja tukiverkostot ihmisellä on käytettävissään juuri sillä hetkellä. Siksi sama tapahtuma voi toiselle jäädä ohimeneväksi kokemukseksi ja toiselle muodostua syvästi haavoittavaksi.
Trauma ei määräydy tapahtuman koon mukaan. Ratkaisevaa on se, miten ihminen on tilanteen kokenut ja millaisia vaikutuksia kokemuksella on hänen elämäänsä.
Vaikeat kokemukset voivat näkyä elämässä monin tavoin: ahdistuksena, ylivireytenä, univaikeuksina, turvattomuuden tunteena, vetäytymisenä tai kokemuksena siitä, että elämä on muuttunut päivästä toiseen selviytymiseksi.
Vaikeita kokemuksia ei voi muuttaa tapahtumattomiksi.
Toipumisen tavoitteena ei ole unohtaa menneisyyttä, vaan löytää tapa elää sen kanssa. Vähitellen vaikeatkin kokemukset voivat löytää paikkansa osana omaa elämäntarinaa. Ne ovat osa tarinaa, mutta eivät koko tarina. Ajan myötä huomio voi vähitellen siirtyä selviytymisestä takaisin elämiseen. Elämässä voi jälleen alkaa nähdä asioita, jotka tuovat iloa, merkityksellisyyttä, toivoa ja uskoa tulevaan.
Kukaan ei toivo osakseen traumaattista kokemusta. Silti moni voi myöhemmin huomata, että vaikea kokemus on pysäyttänyt pohtimaan sitä, mikä elämässä on todella tärkeää. Se on voinut opettaa arvostamaan sitä, mitä on, sen sijaan että huomio kiinnittyisi jatkuvasti siihen, mitä on menettänyt tai mitä elämästä puuttuu.
Traumaattinen kokemus on jättänyt jälkensä, mutta myös osaltaan muovannut ihmistä sellaiseksi kuin hän tänään on.
